Sain noin kaksi viikkoa sitten työkaveriltani Hermannin hoidettavaksi. Siitä olikin jo aikaa, kun Hermanni viimeksi on kyläillyt meillä :)
Tältä Hermanni näytti saapumispäivänään...
...ja tällaiseksi se kasvoi kymmenessä päivässä
Näillä ohjeilla Hermanni kasvoi:
Älä tapa Hermannia!
Hermanni on ystävyyskakku, joka ei ole
rahalla ostettavissa. Sen voi saada vain lahjana. Hermanni perustuu
luonnonmukaiselle hiivaprosessille ja valmistuu 10 päivässä. Älä laita
Hermannia jääkaappiin, vaan säilytä sitä huoneenlämmössä. Älä laita myöskään
kantta Hermannin päälle, vaan peitä se esimerkiksi pyyheliinalla.
- päivä: Tänään sait Hermannin, kaada hänet kulhoon.
- päivä: Hämmennä Hermannia 2-3 kertaa päivässä.
- päivä: Hämmennä kuten eilen.
- päivä: Hermannilla alkaa olla nälkä, anna hänelle 2 dl vehnäjauhoja, 2 dl maitoa, 2½ dl sokeria.
- päivä: Hämmennä taas 2-3 kertaa päivässä.
- päivä: Hämmennä vielä...
- päivä: ja vielä
- päivä: ja vielä
- päivä: Hermannilla on taas nälkä, anna hänelle sama satsi kuin neljäntenä päivänä. Jaa Hermanni 5 osaan. Anna 4 ystävillesi tämän reseptin kera. Yhden pidät itse.
- päivä: Hermannilla on taas nälkä, anna hänelle:
1 dl rypsiöljyä
2½ dl sokeria
3½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 tl kanelia
3 kananmunaa
2 omenaa raastettuna
100 g suklaata rouhittuna
100 g pähkinöitä rouhittuna
Sekoita ja kaada korppujauhotettuun vuokaan. Paista
175 asteessa 1 tunti.
Hieman poikkesin ohjeesta leipomispäivänä. Raastoin omenat kattilaan ja korvasin ison osan pähkinöistä kuivatuilla viikunoilla. Pilkoin ne myös kattilaan omenoiden sekaan ja lorautin päälle ½ dl calvadosta ja hieman kanelia. Keittelin jonkin aikaa, että viikunat pehmenevät ja nestettä hävisi lisätyn nesteen verran. Pähkinöinä käytin hasselpähkinärouhetta ja suklaana maitosuklaata. Lopputuloksena todella mehevä ja hyvä kakku :)
♥ ♥ ♥
Itsekin olen pari kertaa saanut hermannin ja siitä tulee kyllä maukas ja mehevä kakku, vaikka taikinan haju muistuttaa enemmänkin oksennusta :D
VastaaPoistaNooh, normaali käymisen haju :D Itse olen niin tottunut, kun aina silloin tällöin leivän juuria pulputtamassa :)
VastaaPoistaOi! Minä sain Hermannin hoidettavakseni joskus ala-asteella ystävältäni. Ihanaa, että Hermanni on vielä hengissä!
VastaaPoista